sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Pentunäyttely Lahdessa

Tänään nähtiin Jedin kehädebyytti Lahden pentunäyttelyssä. Tuloksella KP ja ROP!
Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen. Arvostelu kuuluu näin:
Erittäin hyvin kehittynyt ja hyvärakenteinen nuori uros, joka on hieman pulleassa kunnossa. Erinomainen pää, hyvät silmät ja korvat. Syvä ja tilava rintakehä. Täyteläinen eturinta. Tyypillinen selkälinja. Erinomaiset takakulmaukset. Reipas ja itsevarma käytös. Erittäin lupaava, mutta saisi hoikistua.

Ryhmäkehää odotellessa.
Kokoomakehässä.
Ryhmäkehässä.

Kotona otettiin sitten palkintoposeerauksia, joihin ei kyllä Pikkumiehellä enää pitkän päivän jälkeen oikein energia riittänyt.
Piä kuule pokaalis, mää nukun nyt!

lauantai 29. lokakuuta 2011

Nurkkala hiljenee.

Pennut ovat tänään muuttaneet yksi kerrallaan sulostuttamaan omien ihmistensä elämää. Tuntuu omituiselle, haikealle, mutta samalla onnelliselle. Niin se jo joka kerta, kun tämä hetki koittaa. Olen iloinen ihanista kodeista, jotka pirpanat ovat saaneet, vaikka samalla tiedän, että ikävä tulee.

Elma
Max
Nekku
Ilkka


Pitäkää ipanat hauskaa maailmalla ja olkaa kilttejä koiria.

Heippa ja nähdään taas!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Enää muutama päivä...

...sitten lentävät Faaraot pesästä! Reilut yhdeksän viikkoa takana ja vajaa viikko enää edessä. Sitten Elma tapittaa Jonnaa, Max seuraa Katria, Nekku puree Jennaa ja Ilkka huutaa Saaralle. Ja minä saan toivottavasti kuulumisia aika ajoin. :)

torstai 13. lokakuuta 2011

Pentukuvasaastetta.

On niin kiire koko ajan, ettei ehdi edes blogiaan päivittää!

Kaikessa hässäkässä on unohtunut laittaa pentujen kuvia. Kiitos teille, jotka jaksatte soitella ja muistutella! ;)

Tässä pentukuvasaastetta, olkaapa hyvät.

Seitsemän viikkoa ja poseeraamisen alkeita, ketä kiinnosti ja ketä ei, päätelkää itse.

Elma. Monsterosa Nefertiti.





Max. Monsterosa Neferefre.




Nekku. Monsterosa Nitoqris.




Ilkka. Monsterosa Niuserra.

Pennut kävivät viimeinkin myös sirutuksessa ja eläilääkärin tarkastuksessa. Sirutettaessa huuto oli melkoinen! Olin ajatellut, että kokeilen siruttaa nämä vähän isompana (aiemmat sirutettu 4-5 viikkoisena), kun neula on kuitenkin valtava. Että jospa se olisi vaikka jotenkin fiksumpaa näin. No ei ollut! Seuraavat ja sitä seuraavat ja sitä seuraavat ja niin edespäin, sirutetaan kyllä silloin heti neljän viikon jälkeen. Silloin pentuja ei haittaa koko toimenpide yhtään pätkää, eivät edes huomaa, että siru tuikataan niskaan. Kun nämä taas osaavat jo huutaa ja pistää vastaan koko kahden kilon painollaan. Oppia ikä kaikki.

Eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki pennut todettiin kaikinpuolin terveiksi ja hyvävointisiksi. Molemmilla pojilla on jo molemmat kivekset. Kovasti kehui eläinlääkäri kauniita brassinalkuja. :)

Sitten sain päähäni, että tahdon pennuista yhteiskuvan. No missäänhän tämä nelikko ei eää paikallaan pysy, tuntuu ettei edes nukkuessa, joten ajattelin, että jospa koreissa. Työn ja tuskan takana oli kuva, pitää kokeilla vielä suuremman apujoukon kanssa uusiksi.

Vasemmalta: Elma, Ilkka, Nekku ja Max.

Pennuilla on hauska laatikkoleikki. Kari askartelee pahvilaatikoista "leikkimökkejä", joissa pennut sitten nujuavat elämänsä innolla. Jokaisen Faaraon tulevan perheen pitää hankkia itselleen iso tyhjä pahvilaatikko!


Jedi on kaikkien pentujen suosikki ja meno on sen mukaista.




Aida ja Soda ovat luotettavia hoitotätejä, jotka pesevät, puunaavat ja leikittävät. Doro-mammahan lähti jo omaan kotiinsa, pentujen hoito riitti mammakoiralle, joka keskittyi enemmän puruluihin kuin jälkikasvuunsa. Doro sai vieroittaa vauvat itse nisältä ja päättää milloin tahtoo kotiin.


Muita kuulumisia:
Ringo (joka pääsi agilityn alkeiskurssille!) kävi kyläilemässä ja lekittämässä Jediä ja siskopuoltaan Sodaa. Piti kuvai napsia pikkuisen.
Äiti, isi ja poika.
Siskopuoli Soda, isukki Dali ja velipuoli Ringo.
Loppun vielä muutamia viime aikojen askarteluja.
Pentupaketteihin Faaraoille.
Pentupaketteihin Faaraoille.
Tilaustyö.
Tilaustyö.
Jedille panta.
Tilaustöitä.
Jedille valjaat.
Suihkuverhosta Sodalle sadeviitta, kokeiluna.
Prinsessalle.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kaksoisvoitto!

Sunnuntaina kylmässä aamussa kisattiin Haminassa, Kotkan koiraystäväin seuran agikisoissa. Olin ilmoittanut sekä Dalin, että Dinan kolmelle radalle. Kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Agilityradat eivät edelleenkään kiidättäneet mietä kakkosluokkaan. A-radalta Dalille 20 virhepistettä, jonkin ihmellisen keppisähläämisen takia ja Dinalle 10 vp, perinteiset kontaktivirheet, jotka ovat meidän suurin päänvaiva taas vaihteeksi. B radalta molemmille HYL. Vieläpä samalta esteeltä. B rata jäi sikäli harmittamaan, että se oli äärettömän hyvä rata, minulla ja Dinalla oli hyvä vire päällä ja hauskaa radalla. Pitkään aikaan ei ole mennyt noin hyvin ja sitten kuitenkin se hylsy... plaah! Etenkin kuin vauhtia oli vaikka muille jakaa, ajat joita Dina teki olivat aivan käsittämättömiä.

Ilmoitin koirat myös hyppärille, vaikka meillä molemmilla sen hyppärinolla jo taskussa, mutta ajattelin, että mennään nyt kuitenkin. Sitäpaitsi minä tarvitsin hieman egonnostatusta, ajattelin että hyppäri voisi tuoda meille jotain kivaa, kun agiradoilla hakataan päätä seinään.

Alku ei näyttänyt lupaavalle, rata osoittautui ajateltua vaikeammaksi, kaikki muut kisaajat repivät hylsyä hylsyn perään, vieläpä samasta kohdasta jokainen. Tuomari ihmetteli tätä jo ääneen minien ratojen jälkeen, mutta mitäpä siinä muuta voi kuin toivotella medeille onnea ja lähettää matkaan. Olimme Karin kanssa peräkkäisillä lähtönumeroilla, aika loppupäässä lähtölistaa. Aika karmealle tuntui lähteä radalle, kun tiesi mikä tilanne oli. Dali ja Kari menivät ensin, 5 vp kepeiltä. Mutta tulos sentään, päivän ensimmäinen tulos hyppärillä! Minä päätin, että aivan sama mitä tulee, halusin löytää saman vireen kuin edellisellä surullisesti päättynellä B-radalla. Ja se löytyi! Minä sain toki pinkoa Dinan kanssa ihan niin paljon kuin kintuista lähti, mutta voi että me oltiin hyvä tiimi! Ei ole ehkä koskaan ollut noin kivaa tehdä rataa. Vielä paremmalle tuntui maalissa: 0-rata ja ajalla -13, 54! Aivan huikeaa!

Dina siis sijalle 1. ja Dali sijalle 2. Myös loput koirakot ottivat HYLsyn, joten kahdestaan saimme patsastella palkintopallilla.

Tuomari yritti kovasti tyrkyttää meille myös SERTiä ja luokkanousua, mutta koska hyppäriltä tosiaan on jo se nolla, niin tämä oli vain tälläinen hyvänmielen kisa ja nousemiset saavat nyt edelleen odottaa meidän osalta. Kilpailukirjassakin luki jo, että siirto 2. luokkaan, vähän harmitti, kun piti korjailla se pois sieltä. ;-)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Aidasta FI MVA!

Tuuloksen ryhmänäyttelyssä Aida yllätti mamman iloisesti tuomalla viimeisen SERTin vain neljän näyttelyn jälkeen! Totuttuun tapaan Aida esiintyi rauhallisella ja varmalla tyylillään.




Tuomarina Anne Klaas Virosta.
Hyvä koko. Sopusuhtainen. Feminiininen pää. Hyvä kuono. Tummat silmät. Oikea ilme. Oikeat merkit päässä. Lihaksikas. Vahva luusto. Oikea tempperamentti. Liikkuu reippaasti, pitkällä askelleella.

Suhtautuminen tuomariin rodunomainen lähestyttäessä.

AVO-ERI1 SA PN1 SERT VSP –> FI MVA