Pennut paksunee

Penskat kasvaa hurjaa vauhtia. Dorille saa kantaa ruokaa sellaista tahtia, etten olisi ikinä tuosta pikku ämmästä uskonut! Mutta kyllä se sitten näkyykin noissa lapsosissa. Painokäyrät nousevat joinain aamuina pystysuoraan taivaita kohden, tietää missä on taas yö vietetty.

Kohta alkaa silmät aukeilla ja hyvin pian sen jälkeen aletaankin ottaa ensimmäisiä haparoivia askeleita ja opetella painin alkeita. Se on ihanaa aikaa!

Ikävä kyllä rakas Herra Kamerani, joka on uskollisesti usean (liian usean ilmeisesti...) vuoden ajan jo palvellut, on nyt saavuttanut kunnioitettavan eläkeiän ja haluaa jäädä pois työstään jokapäiväisenä kumppaninani. Olen koittanut anella, kiristää ja uhkailla kaikenmaailman eläkeiän nostamisilla, mutta ilmeisesti pyyntöihini ei enää vastata ja lähipäivinä Herra Kamera siirtynee kokonaan pois palveluksesta. Niinpä saatan kohta olla tilanteessa, jossa kuvia ei enää noin vaan otetakaan, joka on hyvin valitettavaa. Toivotaan nyt kuitenkin, että herra Kamera jaksaisi vielä hetken hoitaa velvollisuuksiaan (eli pelätään joka päivä, että viimeiset kuvat on jo otettu...).

Loppuun kuva tuoreesta Valko-Venäjän valiosta, joka teki mamman oikein ylpeäksi viime viikonloppuna!

BY MVA FI MVA Tarjuman Al-Shama "Aida"!

Pennuntuoksua

Meillä on pentuja! Kuusi ihanaa mustaa kääröä makoilee onnellisena pentulaatikossa emon hoivatessa hellästi ja määrätietoisesti. Neljä narttua ja kaksi urosta.

 Maanantaina illalla joskus klo 22 ja aika paljon päälle syntyi ensimmäinen tyttö. Itseasiassa olin odottanut Dorin aloittavan synnytyksen jo aiemmin illalla, niin rajua petaaminen ja läähätys oli. 

Kymmenen minsaa myöhemmin syntyi uros. 

Sitten näytti, että mitään ei tapahdu. Dori hoiti kahta penskaansa antaumuksella, eikä sillä tuntunut olevan kiire mihinkään. Odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin. Kunnes reilut pari tuntia edellisen jälkeen syntyi narttu. Musta ja pitkällä hännällä niinkuin asiaan kuului.

Ja heti perään syntyi neljäs pentu, joka sekin narttu. 

Sitten Dori kävi pissillä, joi ja näytti sille, että tämä oli tässä. Me istuskeltiin pentulaatikon äärellä ja juteltiin. Koska oli vahvoja epäilyjä siitä, että pentumäärä tosiaan voisi olla tässä minä ajattelin käydä laittamassa nettiin pari kuvaa ja mennä ehkä sitten kohta nukkumaan. Laitoin kuvan, suljin koneen, kävelin olkkariin ja totesin "tuo koira ponnistaa". Samalla pentulaatikossa jo pötköttikin musta poika.

Kun viisi pentua makoili tyytyväisenä massut täynnä maitoa laatikossa, kävi Dori nukkumaan. Ja näin päättelimme synnytyksen viimein olleen ohi. Jäimme vielä juttelemaan toviksi, kunnes oli pakko todeta kolmelta yöllä, että reilun kolmen tunnin päästä soi herätyskello, joten mars sänkyyn.

Aamulla suuntasin lähes tulkoon ensitöikseni pentulaatikolle ja aloin laskea. Laskin laskemasta päästyäni ja totesin viimein, että kolmen tunnin yöunien jälkeen en osaa enää laskea viiteen. Joka tietysti voi johtua siitä, että pentuja olikin kuusi. Dorin "iltatähti", neiti Ylläri, syntyi kellonaikaan X, epäilyksiä on, että jossain pikkuisen ennen neljää. Hienosti on mammakoira hoitanut neiti Yllärin maailmaan, kun mitään en kuullut vaikka pentulaatikko on ihan lähellä sänkyäni. Toisaalta, niin se Dori hoiti koko synnytyksen, sain olla ihan vain sivustaseuraajana. Sentään vaakalle ei itse lapsosiaan laittanut, joten jotain tekemistä siinä meillä "apujoukoillakin" oli. 

Dori hoivaa pentujaan määrätietoisesti, hellästi ja ennenkaikkea paljon. Sellainen tarina tällä kertaa. Näitä tämänkaltaisia kokee oikein mielellään.

Oi tätä onnea! 

Ja näin imetetään koko jengiä.

Odottelua

Vielä olisi reilut kaksi viikkoa odottelua edessä, mutta vauvamasu alkaa Dorilla olla ihan mukavan näköinen.

Facebookissa on menossa arvailukisa vauvojen määrästä, menkäähän osallistumaan! Voittajalle luvassa kakkapissileikkejä pentujen kanssa. Houkuttelevaa, eikö totta!?