lauantai 30. marraskuuta 2013

Kysy!

Minulta on tätä joskus pyydetty ja useanpaan kertaan kysytty. Joten toiveista todeksi ja kyselemään!

Mikä on Dinan lempiruoka?
Missä Aida nukkuu mieluiten?
Miten Endin suomenkielenopinnot sujuvat?

Jätä kommentteihin kysymyksesi, iso mieltä askarruttava asia tai pikkuinen nippelitiedon murunen, ei ole merkitystä, kunhan asia on sellainen, johon minä pystyn vastaamaan ja se jollain tavoin koskettaa Monsterosa-maailmaa tai sen asukkeja. Kysymyksiä voi jättää myös anonyymisti, kommentointi on kaikille vapaa. Ja jos tuntuu pahalle jättää kysymys jostain syystä kommentteihin, laita vaikka sähköpostia, tulee se perille niinkin.

Odottelen kysymyksiä joulukuun 15. päivään saakka ja vastailen niihin omana postauksenaan vielä tämän vuoden puolella.

Ja sitten vaan kysymyksiä miettimään!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Minun perheeni.

Vasemmalta: Endi, Karin sylissä Dali ja jaloissa Aida. Sitten Soda, Dina ja Jedi.

Tämä karvainen perhe vietti viikonloppua jälleen kerran metsässä ja pelloilla käpötellen. Tai no, me kaksijalkaiset käpöteltiin, nuo nelijalkaiset kirmasivat, minkä kintuistaan pääsivät. Ihanaa, kun aurinko pilkisteli edes pikkuisen pitkästä aikaa!


























maanantai 18. marraskuuta 2013

Viikonloppu.

Reissattiin maalle treffaamaan Doria ja tytärtään Iisaa, sekä muuta laumaa. Mutta koska perillä meitä odotti isoilla numeroilla varustetut synttärit ja niille kesteille oli tulossa muitakin, kuin vain Monsterosa-jengi, päätimme, että tällä kertaa matkustetaankin vähän pienemmällä laumalla. Niinpä Jedi meni testaamaan koirahoitolaa Hollolaan. Dina meni laittamaan omat poikansa kuriin ja nuhteeseen. Aida meni näyttämään Milalle miten nukutaan oikeaoppisesti brasilialaisittain keskellä sänkyä kiepillä peiton alla. Mukaan lähtivät ruskeat isä ja tytär, sekä sininen vahvistus näkemään vähän lisää maailmaa. Vielä kerran mukaan pakattiin myös Luigi, joka jatkoi matkaansa oman laumansa luokse lauantaina iltapäivästä.


 
Soda otti Luigin luovutuksen tyynesti. Katsoi, kun lapsi pakattiin autoon. Ajatteli varmaan, että heihei, ole kiltti poika. Luigi lähti matkaan reippaana, minkä arvasinkin. Ja uudessa kodissa on elämä lähtenyt mukavasti käyntiin. Minä etsin pikkuista Luikeroa muutamaan kertaan viikonloppuna "missähän se on, kun ei kuulu mitään?", niin sitä vaan tottuu siihen, että jaloissa pyörii penska. Äkkiä onneksi tottuu myös siihen, ettei pyörikään enää.

Endi oli reipas matkalainen. Tutustui uuteen paikkaan uteliaana ja selkeästi nautti maalla olemisesta samalla tavalla, kuin muutama viikko sitten mökkeilystä. Juoksi niin riemuissaan irti, että onnellisuus jotenkin oikein loisti koiran kasvoilta! Sellainen "kyllä maalla on mukavaa"-ajatuskupla leijaili koko viikonlopun Endin pään päällä. Ja mikään kolea sää tai viimahan tuota koiraa ei haittaa, jos saa päästellä pitkin peltoa vailla huolen häivää. Ihanaa, että Endillä oli niin mukavaa!

Loppuun kuvia lauantailta, kun uhmasin omaa katalaa flunssaani ja lähdin koirien ja kameran kanssa lenkille, viisveisasin koleasta ja harmaasta säästä, puin lämpimästi päälle ja kuljeskelin muutaman rohkean kanssa pitkin peltoja, niiden, jotka olivat sitä mieltä, että kyllä täällä tarkenee ja pihalla on kiva juosta. Muutamat olivat sitä mieltä, että takan edessä sohvalla on mukavampaa kuin ulkona pellolla (jonka ymmärrän tavallaan kyllä hyvin...).


Kotona oli sitten ihanaa saada sunnuntaina koko lauma taas kasaan ja käpertyä kimpassa unille.