Pieniä tassuja pulleita massuja...

Viikonloppuna vierailtiin pentulaatikon äärellä. Ikävä kyllä pieni narttupentu menehtyi ja pääluku on tällä hetkellä seitsemän. Loput pennut voivat hyvin.

Kuvat puhukoot puolestaan.

Tytöt

Pojat

Kuvat.

Olen pentujen suhteen täysin niiden kuvien varassa, jotka minulle sähköpostiin lähetetään. Niinpä minulla ei juurikaan ole kuvia mitä julkaista. Viikonloppuna pääsen kuitenkin oman Canonini kanssa pentulaatikon äärelle ja saadaan kunnolla pentukuvasaastetta. <3

Tässä kuitenkin muutama pahimpaan tuskaan ennen sitä.

Urokset

Urokset

Nartut

Nartut

Pentuja! Pentuja! Pentuja!

 
Äitienpäivänä jo aamupäivästä sain puhelin, että jotain voisi olla tapahtumaisillaan. Dorihan siis synnytti ja hoitaa pentunsa omassa kodissaa, jossa vakituisesti asuu. Vieremällä, siskoni luona, joka on Dorin toinen omistaja.

Minä odottelin kärsimättömänä tilannepäivityksiä. Kovin kauaa ei Dori meitä jännityksessä pitänyt, vaan laittoi tuulemaan. Iltapäivän ja illan aikana syntyi seitsemän pentua. Tämän jälkeen Dori pyysi päästä ulos, söi ja syventyi hoitamaan pentujaan. Kolmea urosta ja neljää narttua.

Minä päivitin ilouutisen FB:iin ja päivittelin ystävieni kanssa, että aika monta pentua noin pienellä koiralla. Kun päivitin kotisivuja, soi puhelin. "Tota, tässä saattaa olla sellanen juttu, että tulee vielä pentu!"

Ja niin syntyi uros ja saldoksi saatiin 4+4.

 
Viime kerralla olisi pitänyt jo oppia, että Dorilla on aina ylläri jemmassa. Viime kerralla Dori teki vielä Maylan, valkeavoittoisen tytön, ylläriksi aamulle. Tällä kertaa kukaan ei sentään nukkumaan saakka ehtinyt, mutta melkoisen tauon Dori piti tälläkin kertaa ennen viimeistä pentua.

Mutta nyt pentulaatikossa pötkii kahdeksan vauvaa ja melkoisesti kutistunut emokoira. Hurja määrä!

Lahti KV viikonloppu.

Viikko sitten Lahdessa järjestettiin perinteinen huhtikuun viimeisen viikonlopun kansainvälinen koiranäyttely, johon olen osallistunut jollaintapaa 90-luvun puolestavälistä lähtien.

Tänä vuonna tämä viikonloppu oli hyvin ainutlaatuinen ja varmasti myös jää sellaisena mieliin.

Luigi saapui jo aiemmin viikolla pitämään vauhtia yllä. Viikonlopuksi saimme kylään myös Daimin ja Ruun.

Näyttelyssä tavattiin sitten Effi ja Hippi.

Rotukehissä ei menestystä herunut yhdellekään brassille. Tuomari Kipinä piti tiukan linjansa, Daim sai ERIn, muttei SA:ta, koska väisti mittaamista. Hippi ja Luigi saivat EH:n, koska "ovat koon ylärajoilla". Effi sai myös EH:n, koska sitten taas vastaavasti on hyvin hyvin pikkuruinen. Ruu piti tuttua linjaa yllä ja nappasi EH:n koska käveleminen ei olisi paljoa vähempää voinut kiinnostaa. Liian pitkä aika odoteltiin kehiä ja väsymys ehti iskeä. Olen kuitenkin tyytyväinen, hienoja lapsosia ovat.

Hippi

Luigi

Ruu

Effi

Edessä Effi, taustalla Luigi.

Daim

Rotukehien jälkeen suunnattiin kuitenkin isoon kehään, koska vuorossa oli jotain hyvin ainutlaatuista. Olin saanut etukäteen yllätyspostia, jossa kerrottiin, että Aida tullaan palkitsemaan ansiokkaasta kaverikoiratoiminnasta.

Tapahtuma oli hieno ja juhlallinen! Kävellessäni Aidan kanssa omalla vuorollamme kohti palkitsemista mietin, että en tiedä montaakaan asiaa, josta voisin olla ylpeämpi tämän koiran kohdalla. Aida on mitalinsa ansainnut. Sillä on vankkumaton "fanijoukko", jotka odottavat sitä vierailuille. Aida tietää mitä tekee, se on elementissään päästessään "töihin" (niinkuin meillä sanotaan, kun huivi laitetaan kaulaan).

Näyttelypäivä venyi pitkäksi ja kun saavuimme kotiin, olivat niin koirat kuin ihmisetkin levon tarpeessa. Edes super energiset Super-pennut eivät jaksaneet sen suuremmin enää pihalla riekkua.

Effi ilmoittaa saapuneensa.

Ruu.

Hippi.

Effi.

Effi ja taustalla Kiki.

Viikonloppu sisälsi unohtumattomia hetkiä, melkoisen suuren koiramäärän, ihania ihmisiä ja ainutlaatuisia tapahtumia. Kiitos teille ihanat Ystävät, kun teitte tästä kanssani juhlaa!

Tällä jengillä temuttiin koko viikonloppu.

Tricolor.

Onni kiteyttää sunnuntain fiilikset.

Tästä pääset katsomaan ESS jutun palkitsemisesta: KLIK!