Kaverikoira ja Kerttu

Viikolla Monsterosa-maailmassa ei ilmeisesti tapahtu yhtään mitään, kun vain viikonlopuista on kerrottavaa. Joka sinällään on ihan totta, kun ei agiliidellä tällä hetkellä, eikä oikein muutenkaan tehdä muuta, kuin maataan sohvalla, niin mistäpä sitä kertoisi. Mutta viikonloppuun mahtui mukavia asioita!

Jedi (Pirunsaaren Komarov) käväisi Kennelliiton Kaverikoirien testissä ja läpäisi sen. Näin ollen Jedistä tulee Monsterosa-maailman seuraava Kaverikoira.

Saimme jälleen kerran myös vieraita. Tällä kertaa meitä ilahdutti Kerttu (Monsterosa Parus Cinctus). Ihana ihana pikku terrikkä, joka muistutti niin hätkähdyttävän paljon emäänsä Doria, että oli pudottaa silmät päästäni, kun Kerttu asteli pihaan. Eleet, ilmeet, kaikki!

Olen tavannut nyt Tiaiset-pentueesta kahta vaille kaikki pennut nuorina, hieman alle vuosikkaina, mörköikäisinä vipeltäjinä. En voisi olla tyytyväisempi päätökseeni käyttää Bonoa Dorille. Tiedän, että osaa brassikasvattajista (ja brassi-ihmisistä ylipäänsä) hirvittää, kauhistuttaa ja jopa tuntuu naurattavankin tämä pentue. Mutta itse en voisi olla onnellisempi valinnastani! Miten mahtava luonne näillä pennuilla onkaan. Miten jokainen koti kehuu omaa koiraansa maasta taivaaseen ja miten tyytyväinen olen siihen mitä nyt näen, kun näitä seitsemää katson. Vielä suuremmalla innolla odotan mitä näistä ihanaisista vielä kasvaakaan.  

Voihan tylsyys

Tässä kohdassa piti olla postaus siitä, miten kivaa on aloittaa Dinan (Sooraba Hessa) kanssa veteraanikehät, kun ikää on nyt se maagiset kahdeksan vuotta ja vähän päälle. Viikonloppuna kotipaikkakunnalla, kun nähtii KV näyttely ja Dinakin oli mukaan ilmoitettu. Mutta nyt tällä paikalla on postaus siitä, että on muuten epäreilua, kun ei pääsekään kehään vaikka miten kovasti sitä odotti. Dinan jalkaan tuli haava ja ontuvaa ja kipeää koiraa ei kehään viedä. Joten se siitä.

Ensin mietin, että en lähde hallille lainkaan sunnuntaina, mutta koska tiesin, että pääsen tapamaan Ditaa (Monsterosa Parus Major) en voinut kuitenkaan jättää brassikehää välistä. Harmistus kehänlaidalla oli kuitenkin suuri. Vaikka olen kyllä äärettömän onnellinen Ditan ja perheensä tapaamisesta.

Ihanainen Dita sai EH:n, johon minä olen oikein tyytyväinen.Tuomari sanoi koiraa kauniiksi, mutta toivoi parempia liikkeitä.

Lauantain vietin samaisella hallilla Aidan kanssa Kaverikoirailun merkeissä. Oli oikein mukava päivä!

Ehkä me vielä Dinankin kanssa saadaan uusi tilaisuus... Sita odotellessa.

Viikonloppuvieras

Saatiin Tintti (Monsterosa Parus Cristatus) viikonloppuvierailulle Nurkkalan rauhaa rikkomaan.

Ehkä neiti ei ulkonäöllisesti sieltä tyypillisimmästä päästä (köh) ole, mutta luonteeltaan puhdasta kultaa. Ihana ihana koira!

On myös mainitsemisen arvoista (ehdottomasti!), että on jo niin lämmin, että pihassa voi viettää koko päivän. Hattu pitää olla päässä, ettei naama kärähdä ja terassilla voi auringonpalvojienjengi kokoontua täysipainoisesti. Kevät! Jihaaa!

Lisää tutkittuja Monsterosalaisia

Soda kävi taannoin virallisissa selkä-, lonkka- ja kyynärkuvissa. Selkä terve (SP0, LTV0). Lonkat todettu nyt SKL:n toimesta B/B:ksi ja kyynärät tulivat tuloksella 0/1, joka oli pienoinen ylläri, koska ikinä ei ole neiti mitään oireillut. Sanon nyt noista kyynäristä sen, että en ole huolissani, eikä tämä muuta tulevaisuuden suunnitelmia mihinkään suuntaan.

Tänään silmä- ja polvitarkissa kävivät Eepu Eepunen (Monsterosa Alphabet), Tuikku (Monsterosa Apple Delight), Jedi (Pirunsaaren Komarov) ja uusintatarkissa silmien osalta muutaman vuoden tauon jälkeen Aipi Ai (Tarjuman Al-Shama).

Jedillä, Eddiellä ja Tuikulla sekä silmät, että polvet ovat kunnossa. Aidan Distichiasis on ennallaan, eli siis lievä. Tämä koiranomistaja ja kasvattaja on jälleen kerran todella tyytyväinen!

Toy Storyt muuttivat

Niin ne kymmenen viikkoa taas hujahtivat yhdessä silmänräpäyksessä. Toy Storyt täyttivät kymmenen viikkoa, saivat viimeiset matolääkkeensä, keräsivät tavarat reppuihinsa ja lähtivät.

Jodi

Slinky

Remi

Woody

Meillä on hirmuisen hiljaista ja rauhallista. Kukaan ei kaki lattialle, ruokapöytä saatiin taas paikalleen, kukaan ei rymistele hampaat edellä kiinni villasukkiin ja kissakin saa taas olla rauhassa (tosin sille se taitaa olla menetys, koska nyt haastetaan sitten taukoamatta Dalia leikkiin).

Muuttokuorma näytti tällä kertaa tältä:

Pahvilaatikon (koska kaikki ei mahtunut reppuun) pohjalle tein patjan, eikös kaikki suomalaiset lapset nuku ensin pahvilaatikossa. ;) Ystäväni neuloi villapaidat, joissa raidat ovat heijastavaa lankaa. Itse tein parit pannat, namipussit ja kakkapussijemmat. Mukaan lähti myös huopa, hihna, kuppi, tassupyyhe, leluja ja herkkuja. Ja tietysti kansio, jossa kaikki tärkeät paperit pysyy tallessa ja jossa on pentuopas.

Oli ilo saatella maailmalle reippaat ja iloiset pojat, jotka löysivät rakastavat kodit. Pitäkää hauskaa! 

Lomailtiin

Talviloma tuli, oli ja meni. Me pakkasimme auton täyteen tavaraa ja koiria ja otimme suunnaksi mökin. Mökille lähti viisi aikuista ja neljä pentua sekä kissa. Voin kertoa, että olipahan melkoista menoa!

Ennen mökkeilyä kuitenkin ehdimme moikkailla Doria, Iisaa ja Pepeä, jotka saimme kylään pariksi yöksi. Pepe (Monsterosa Perus Ater) on kyllä aika jäätävän pieni! Mahtuu kulkemaan isoisänsä Dalin mahan ali ihan tuosta noin vaan. Hirmuisen hauska koira, mutta olisi kyllä voinut ottaa korkeutta vielä muutaman sentin. Nyt on niin pieni, että jos olisi agikoira menisi kyllä miniksi heittämällä. Onneksi kuitenkin luustoa löytyy! Pitänee varmaan poika ilmoittaa johonkin näyttelyyn hupinumeroksi. Aina kuulee valitusta brassiurosten liian suuresta koosta, esitellään nyt sitten se toinen ääripää. ;)

Saimme napattua myös harvinaisen "neljä sukupolvea"-kuvan, josta tosin kuvattavat eivät olleet kovin innoissaan. Oikealla Dina, kaiken pahan alku ja juuri, rakkaista rakkain. Vasemmalla Dinan tytär Dori. Dinan vieressä Siri, Dorin tytär. Sirin ja Dorin välissä Sirin poika Woody.

Sitten kunnianhimoisen talvilomasuunnitelman pariin: jengi mökille! Itseasiassa homma kuulostaa melko omituiselta, mutta on oikeasti rehellisyyden nimissä kerrottava, että tämä on hyvin helppo toteuttaa. Tilaa mökillä riittää vaikka vähän isommallekin koiralaumalle, eikä naapureista ole vastusta. Koirat voi huoletta ulkoilutta irti ja oma rauha on taattu. Pennut tykästyivät mökkeilyyn, josta isot jo rutiinilla nauttivat. Ihana loma!

Hurrrrrrja määrä kuvia lisää FB:ssa!