Toinen kisa rally-tokoa

Tänään Jedi pääsi toiseen rally-tokokilpailuunsa. Sää ei suosinut, oli kuuma, suorastaan helle ja siitä Jedi ei erityisemmin nauti. Mutta silti pikku ukkeli teki töitä hyvällä vireellä ja innolla.

Rata oli mukava, joskin tällä kertaa hyvä tuurini juoksemisen suhteen ei jatkunut. Radalla oli pujottelu, joka tuli suorittaa juosten. Olen siis edelleen murtuneen jalkani vuoksi juoksukiellossa (marraskuulle saakka), enkä näin ollen ole kokeillut edes mille juokseminen tuntuisi. Iisalmen näyttelyssä otin vahingossa suuressa riemussani kaksi juoksuaskelta ja se kostautui viikon mittaisena särkynä, joten sen jälkeen olen ollut todella varovainen. Niinpä katsoin rataa hieman kauhuissani. Onneksi rallyssa juokseminen ei tarkoita samaa asiaa, kuin agilityssä juokseminen. Rytmin muuttaminen riittää. Kukaan ei odota nopeusennätyksen rikkomista. Niinpä kokeilin varoen radan ulkopuolella rataantutustumisen jälkeen, mitä jalka kestää. Totesin, että sellainen hölkäntapainen, joka muistuttaa juoksua, menee kyllä, jos sitä ei tarvitse lopttoman pitkästi tehdä. Ja onneksi ei tarvinnutkaan.

Lähdön jälkäisen kyltin mokasin ihan itse. Ohjasin koiran ihan väärin, en antanut käskyä ja tältä kyltiltä saimme -10 aivan turhaan. Tiesin, että koira ei mennyt niinkuin piti, mutta olin jotenkin niin ajatusteni kanssa solmussa, kun se juokseminen niin huolestutti, etten ymmärtänyt, että olisin voinut uusia kyltin. Hölmö minä! Tuomarikin kommentoi, että tiesithän, että uusiminen on ihan sallittua. No tiesin, siksi harmittaakin pikkuisen nyt. Toiset -10 saimme "liikkeestä maahan"-kyltiltä. En ehtinyt tajuta, että koira istui ensin.

Muuten rata oli puhdas ja kaunis. Ja mikä tärkeintä, vaikka mokailinkin, on meillä nyt silti taskussa jo toinen hyväksytty tulos ALO-luokasta! Vielä se yksi me metsästetään aivan varmasti!

Hyvästä ERInomaiseksi

Lyhyt on koiran tie eilisen Hyvä-arvosanasta tämänpäiväiseen ERInomaiseen-arvosanaan. Väliin mahtui aika tasan 24 tuntia.

Tänään Heinolassa Marja Talvitie piti Tintistä. JUN-ERI1 SA PN1 SERT VSP.

Tuomari sanoi VSP-ROP-kehässä vielä pitävänsä Tintistä todella paljon, sen olevan tämän päivän kaunein koira rungoltaan ja olemukseltaan, mutta koska se on edestä löysä (liikkeessä), saa se tänään VSP-ruusukkeen. Minulle oli tuossa vaiheessa täydellisen yhdentekevää onko Tii VSP vai ROP, olin niin onnellinen SERTistä. Sitäpaitsi ROP-koira oli komea herra.

Tintin kanssa on hauska käydä kehässä, vaikka se tavallisessa hihnassa vetää ja temppuilee, se muuttuu näyttelyhihnassa, kuin toiseksi koiraksi. Se kävelee nätisti ja seisoo kuin patsas. Sitä saa asetella, kosketella, väännellä ja käännellä, se on esiintymismoodissa ja silloin mikään mahti maailmassa ei saa sen keskittymistä herpaantumaan.

Dina sai tänään jälleen jo tutuksi tulleen tuloksen VET-ERI ROP-VET!

Pinsku the turbomummo nautti taas täysillä esiintymisestä. Tuomari kommentoi Dinan jäntevää olemusta ja iloista häntää: "onpa kiva nähdä kehässä tälläinen veteraani!"

Mun hienot tytöt! Voi, että olen teistä kahdesta ylpeä!

Onnea on oma Pinsku

Kouvolassa Tintille H. Mikään koirassa ei miellyttänyt tuomariherraa. Nyt pitää kyllä sanoa, että en ole herra tuomarin kanssa samaa mieltä ihan kaikesta, mutta makunsa kullakin.

Onneksi mulla on Pinsku, joka palauttaa mun uskon maailmaan aina säännöllisin väliajoin, oli kyse mistä tahansa asiasta. Dinalle ERI ja ROP-VET rusetti pysteineen.

Parhaista parhain Pins!

ROP, ROP, ROP ja vielä kerran ROP

Viikonloppu vietettiin Joensuussa. Lauantaina KV ja sunnuntaina kr. Siihen väliin jäi paljon hetkiä ihanien ystävien ja koirakamujen kanssa.

Lauantaina kehässä 9 brassia. Omistani Ensio (Enare do Tingui), Ruu (Monsterosa Super Princess Peach) ja Dina (Sooraba Hessa). Tuomarina Elly Weijenborg-Weggemans.

Endille EH ja minulle työvoitto. Endi heilutti kehässä häntää! Jippii, kaikki tavoitteet saavutettu. 

Kuva: Noora V.

Ditalle EH junnuissa.

Ruulle ensimmäisen valioluokan esiintymisen ERI, SA ja luokkavoitto. Elmalle ERI ja kolmas sija.

Dinalle jälleen tuttuun dinamaiseen tyyliin ERI. Ja ROP-veteraani.

Ruulle 1. sija paras narttu kehässä ja CACIB. Ruu jatkoi suoraan VSP-ROP-kehään ollen upeasti ROP!  

Kuva: Noora V.

Olin hämmentynyt, mutta onnellinen. Päivän parhaat tytöt! 

Illalla koirat saivat juosta sydämensä kyllyydestä. 

Sunnuntai alkoi vähän kurjissa merkeissä, kun tuomarimuutos tuomarimuutoksen perään kohtasi brasseja. Rotu piti olla Serghei Volinetsin arvosteltavana aamupäivällä. Mutta koska hän oli jumissa jossain lentokentällä ja estyi tulemasta, viisi brassia siirrettiin Chris Zenioun kehään iltapäivälle. Mietin, että perun Ension osallistumisen, koska tiesin, että väsyneenä kehässä olemisesta ei tule mitään. Yltiöoptimistina kuitenkin jätin perumisen tekemättä, mikä oli tällä tavalla jälkiviisastellen tyhmästi tehty. Täysin turha VAL-H siitä, että koira on niin väsynyt, että tuskin pystyssä pysyy ja päättää väistää tuomaria. Harmittaa oma typeryyteni, mutta minkäs teet. 

Ruulle ERI ja valioluokan toinen sija. Tässä vaiheessa kukaan ei ollut saanut SA:ta.

Dinan vuoro oli viimeisenä ja ehdin jo sanoa kaverilleni, että tässä rodussa ei ROPpia tänään jaeta. Miten väärässä olinkaan! Tuomari ihastui Dinaan ja niinpä ERI SA VET-ROP ja ROP kilahtivat kaikki Dinan tilille! Mahtavaa!

Väsyneinä kotiin, jossa olimme vasta juuri ennen puolta yötä. 

Huh miten pitkä ja uuvuttava reissu, mutta sanomattakin kai selvää, että tytöistäni olen äärettömän ylpeä!  

FI MVA!

Viikonloppu vietettiin Pohjois-Savossa Iisalmessa. Matkaan lähdettiin jo perjantaina hyvissä ajoin Ruun (Monsterosa Super Princess Peach) ja Dinan (Sooraba Hessa) kanssa. Päämääränä oli tottakai Iisalmi KV, mutta matkalle mahtui muutakin mukavaa.

Perjantaina tytöt saivat juosta erään mökin pihassa, josta kävimme noutamassa majapaikkamme avaimet. Rallattelu pitkin pihaa maittoikin molemmille pitkän matkan jälkeen.

Majapaikkamme sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Niinpä tytöt pääsivät kanssani hihnalenkeille satamaan, joka osoittautui todella mukavaksi lenkkeilypaikaksi. Pitää tunnustaa, että vaikka olen käynyt Iisalmessa lapsesta saakka, en ole koskaan tutustunut tähän osaan kaupunkia. Ikävä kyllä koko viikonloppu oli hyvin sateinen. Aurinkoa emme juurikaan nähneet koko retken aikana.

Toinen osa, joka minulta on jäänyt huomioimatta on Iisalmen aivan loistava koirapuisto! Harvassa paikassa on näin hienoa ja tilavaa puistoa koirille. Tämä tuli tutuksi lauantaina, kun pääsin tapaamaan Woodya (Monsterosa TS Sheriff Woody). Ihastuttava penska on kasvanut hurjasti ja muuttunut vieläkin ihastuttavammaksi isoksi penskaksi. Sydän suli, kun Woody loikki minua iloisena vastaan ja tervehti lämpimästi. On ihanaa, kun on tuollaisia kasvatinomistajia, jotka tulevat aina tapaamaan kasvattajamammaa, kun se sattuu eri paikkakunnilla pyörimään. Olen onnekas! Tytöt pääsivät mukaani puistoon, vaikka epäilinkin, että mummoa ei paljon penskojen leikit kiinnosta. Ruu oli onnellinen päästessään juoksemaan.

Sunnuntaina sitten oli vuorossa jo heti aamusta kehään meno Iisalmen juhlakentällä, kun brassit aloittivat shown. Kiitokset hyvin järjestetystä, tilavasta ja sujuvasta näyttelystä jälleen kerran Iisalmeen! Tuomarina brasseilla oli Marjo Nygård.
Minä olin luvannut esittää Nemon (Monsterosa Boloria Titania). Emme olleet Nemon kanssa tavanneet todella pitkään aikaan, mutta jälleennäkeminen oli lämmin. Taas olin todella onnellinen päästessäni tapaamaan kasvattia, jotka en ollut pitkään aikaan nähnyt. Nemo esiintyi nätisti, ihan kuin olisi ennenkin ollut näyttelyssä. Tulokseksi EH.

Sitten kehään astelivat omista kasvateistani Dori, jonka siskoni esitti sekä Ruu minun kanssani. Dori ei ole ollut todella pitkään aikaan kehässä. Mutta muisti ihan selkeästi miten kivaa hommaa esiintyminen onkaan. Iloisen esiintymisen tuloksena EH.
Ruu esiintyi varmalla rauhallaisella otteellaan, niinkuin aina. Mutta sellainen Ruu on. Ei samanlaisia riemuloikkia tai hurjaa hännänvipatusta, joita turbomummo Dinan tai lapsensa Dorin kohdalla nähdään usein. Ruu on tasainen ja varma. Aina tietää jo etukäteen mitä se kehässä tekee ja mitä se ei tee. Tuomari piti Ruusta kovasti ja antoi ERIn. Ruu yritti kiivetä tuomarin syliin pöydältä ja tykkäsi kovasti vinkulelusta, jota tuomari esitteli. Kilpailuluokassa Ruu sai SA:n ja Dori osoitettiin toiselle sijalle (mukana oli myös kolmas AVO-luokan narttu, joka niinikään sai EH:n). Olin riemuissani, jäljellä oli nimittäin enää valioluokan narttu ja Dina veteraaneissa.

Dina esiintyi iloisesti. Heilutti häntää, pussasi tuomarin (tuomari nosti Dinan takaisin pöydälle, kun Dina loikkasi tuomarin syliin ja totesi, että "Onpa jäntevä veteraani, miten se on näin hyvässä kunnossa!"), kiskaisi melkein käteni irti, kun tuomarilla olikin vinkulelu ja kipitteli vauhdikkaasti saaden ERIn. Dinan kanssa on aina niin mukava olla kehässä. Ihan sama mikä tulos on, kun tuo mummo on niin järisyttävän onnellinen siitä, että pääsee esiintymään. Hyppii, loikkii ja heiluttaa häntää heiluttamasta päästyään. Tuollaisen koiran kanssa on ilo tehdä asioita. Dinalle siis Iisalmesta VSP-VET.

Ruun kanssa menimme vielä parasnarttu-kehään, jonka jälkeen lopullinen saldo oli AVO-ERI1 SA PN2 VA-CAC SERT -> FI MVA! Aivan mahtava fiilis! 

Mahtavalla fiiliksellä uuden valion kanssa oli kiva ajella kotiin, eikä enää yhtään haitannut, että vettä sataa koko ajan ja ulos pitää pukea takki, että tarkenee. Kotimatkalla nähtiin jopa aurinkoakin ja päätin tietysti heti pysäyttää ja napsia muutaman kuvan tytöistä.